Toisinaan olo vetää ihan pohjalle, toisinaan on tosi happyhappy olo. Tää on koko aika niin vaihtelevaa.
Ainaki yks asia mun elämässä on tosi hyvin (8 mut  ei siitä enempää.

Ressiä pukkaa.. Nyt pitäis lukiooon päästä, mut kattoo nyt. Koulu menee kyl huonosti vaikka yrittäää tsemppaa, mut ei voi mitää jos on keskittymiskyky perseestä.
Syöminen ja nukkuminen jääny vähemmälle. Ahdistaa sisäisesti, mut en mä haluu näyttää siltä et mulla on huono olla.
Mä haluun et mun läheisillä on kaikki hyvin, vaikka musta tuntuu siltä, että ketään ei kiinnosta miltä musta tuntuu tai mitä mulle kuuluu.
Se on sitä samaa joka päivä, että mä välitän muista mutta muut ei musta. Ahdistus kasvaa ja sit ihmetellään miks mulla on masennus.
Kai mun vaan on pakko jaksaa vaikka vituttaaki ihan suunnattomasti ja tekis mieli satuttaa ittee ihan koko aika.

Masennus painaa, tekopirteänä yirtän leikkiä ihmistä.
Ei, ei, ei, ja vielä kerran ei, tästä ei tuu mitään.
Mä oon hukassa, pohjalla, tyhjiössä,
mikään ei ole hyvin.
Käytös kuin hullulla, mä en osaa enää
olla normaali, tää rooli on jääny päälle.
Mun on niin paha olla, haluun vaan laihduttaa,
mutta en halua olla enempää sairas, musta
tuntuu niin pahalta.
Mulla ei ole kohta ystäviä, jotka jaksais
musta välittää, pelkään koko ajan.
Mun on niin paha olla.

Onko kaikki turhaa mitä koen tai tunnen/
Näitä ajatuksii kelaan silti peitän tunteet/
Pyörittelen päässä kaikkee niinkun paloi palapelin/
Totuutta ei voi paeta ei ees vaikka kääntyy selin/

Onko kaikki harhaa mitä näen tai mietin/
Oliko turhaa aika jonka sun kanssas vietin/
Ei enää syytä elää ei enää syytä lepää/
Ei enää syytä herää ei en mä syytä ketään/